Uusi perheenjäsenemme

Hei kaikki lukijat!

Siitä on hetki taas kun olen tänne kirjoitellut. Viime kirjoitus oli hieman mollivoittoinen, mutta nyt haluan kirjoittaa teille meidän uudesta perheenjäsenestä, joka meille kotiutui parisen viikkoa sitten. Neidin nimi on Halla ja Halla on 10 viikkoinen sekarotuinen tyttö. Haimme Hallan Oulun Toppilasta muutama viikko sitten pitkän ja tuskallisen odotuksen jälkeen.

Koiranottoa mietimme todella todella kauan ja lopulta syntyi sitten päätös koira ottaa. Siitä alkoi sitten etsintä jotta löytäisimme juuri meidän perheeseen sopivan pennun ja hetken selailtua löytyi ilmoitus pentueesta josta saimme sitten lisää kuvia ja kuvia juurikin tästä pennusta joka meille tuli. Valitettavasti emme päässeet katsomaan pentua etukäteen, mutta päätimme kumminkin pennun ottaa oli se minkälainen tahansa (joidenkin mielestä maailmanloppu ottaa pentu näkemättä sitä). Menimme sitten hakemaan neidin kotiin ja hän oli juuri sellainen kuin olimme kuvitelleetkin.

Nyt yhteiseloa on jo muutama viikko takana ja vaikka mitä on opittu. Osataan istua ja mennä maahan käskystä. Paljon tekemistä on kumminkin vielä edessä. Ipanakurssin aloitamme 2.3, jonka sisältö on aikalailla arkisten perusasioiden opettelua. Tosiaan Halla on sekarotuinen. Hallan emä Iines on puhdas lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira ja isässä Rikissä on rottwaileria ja kultaistanoutajaa.

Kirjoittelen myöhemmin paremmin Hallasta, kunhan saan lisää kirjoittamisen aihetta. Lopuksi muutama kuva uudesta tulokkaasta.

In loving memory Mommy

Haluaisin jakaa teille asian, josta minulle on ollut todella vaikea puhua pitkän aikaa ja on edelleenkin.

Tästä tähän mennessä elämäni vaikein päivä koitti tasan 7 kuukautta sitten. Aamulla herätessäni ajattelin sen olevan ihan normaali sunnuntai kaikkien muiden joukossa, vapaa viikonloppu. Veljeni kumminkin laittoi minulla aamupäivällä viestiä ja kertoi vieneensä lauantaina alkuillasta äidillemme useita eri särkylääkkeitä. Hän kertoi myös äidin olleen jotenkin normaalia kalpeampi ja hiljaisempi. Ajattelin, että ehkä äidillä on normaali flunssa, tai ainakin mieli sanoi niin vaikka järki huusi päässä ettei kaikki ole hyvin. Myöhemmin veljeni laittoi viestiä uudelleen ja kertoi, ettei äiti vastaa puhelimeen vaikka edellisenä iltana oli vielä vastannut viesteihin.

Seuraavat 15-20 minuuttia viimeisestä viestistä mietin pääni puhki, että mitä ihmettä teen. Tosiaan olin 450 kilometrin päässä kotoa, eikä minulla ollut oikein mitään tehtävää. Ehdin soittaa isälle ja äitipuolelleni, että mitä teen? He vain rauhoittelivat, että kaikki on varmasti hyvin, eikä syytä huoleen. Päätin kumminkin, että soitan hätäkeskukseen ja pyydän josko poliisit voisivat käydä tarkistamassa onko äidillä kaikki hyvin. 

Puoli tuntia ensimmäisestä puhelusta hätäkeskukseen sain puhelun yksityisestä numerosta. Se oli poliisi, joka vain varmisti talon sijainnin ja asunnon numeron. Tästä puhelusta kului tunti jos ei enemmänkin eikä mitään kuulunut. Panikoin, poltin savuketta savukkeen perään. Päätin soittaa uudelleen hätäkeskukseen ja kysyä suoraan, että mikä helvetti siellä kestää? Ainoa vastaus mitä sain oli: " Odota rauhassa, poliisit soittavat varmasti pian". Miten ihmeessä voin tuossa tilanteessa olla rauhallinen, kun en tiedä mikä äitini vointi on?

Pian tämän puhelun jälkeen isäni soitti ja sanoi menevänsä veljeni kanssa käymään paikalla kun oli juuri lähdössä ajelemaan mökille. Isä soittikin pian uudelleen ja sanoi: " Ei täällä kyllä mitään näy, ihmiset kyllä roikkuvat parvekkeella tuijottamassa", seuraava lause oli: " Odota vähän, täytyy siirtää autoa, soitan kohta". Ilmeisesti tällä hetkellä ambulanssi saapui paikalle, varmaksi en tiedä. Tästä puhelusta kului elämäni pisimmät 15 minuuttia. 

Istuin ulkona nurmikolla, kun huomasin puhelimen soivan. Se oli isä. Ainoa lause mitä isän itkunsotkuisesta puheesta sain selvää oli: " Reetta, nyt on käynyt huonosti". Sillä hetkellä tiesin, että äitiä ei enää ollut. En saanut isälle yhtään mitään sanottua. Hoin vain: " Ei äiti ole kuollut, ei se voi olla" En halunnut uskoa sitä, enkä halua uskoa vielä tänäpäivänäkään. Tuo puhelu muutti elämäni ehkä lopullisesti.

Näin äitini viimeisen kerran 27.6 kun täytin 18-vuotta ja kävin äidin luona. Olisi pitänyt käydä useammin. Näin jälkeenpäin miettii, mitä kaikkea olisi voinut tehdä toisin. Toisaalta äiti oli jo hyvin onneton, kipeä ja jopa hieman aggressiivinen. Äiti halusi vain rauhan, ja sen hän sai. Äiti pääsi nukkumaan ikiunta siskonsa ja isänsä viereen. 

" Sykkäile ei sydän hellä, joka meitä rakasti, kylmä on nyt käsi joka meistä huolehti" Äitiä muistaen Juho & Reetta

Talven kuulumisia

Hei kaikille lukijoilleni!

Siitä onkin jo tovi kulunut kun tänne on viimeksi kirjoiteltu. Ajattelin nyt vihdoin kirjoitella.

 Viime vuoden vaihde ja alkuvuosi on mennyt oikeastaan aika nopee koulun parissa. Koulun eteen on todellakin saanut tehdä hulluna töitä ja tehtäviä on vain tullut ja tullut. Loppua ei sillekkään tehtävien tulolle näytä olevan. Kohta se koeviikkokin jo häämöttää.

Jos kertoisin jotain viime vuoden vaihteesta vielä, sillä viimeisestä postauksesta on aikaa?

Joulun tosiaan vietin perheen kanssa heidän luonaan ja seuraavana päivänä lähdinkin sitten ajelemaan anoppilaan Haapavedelle viettämään toista joulua kirjaimellisesti! Lahjat ja kaikki. Jouluruokaakin syötiin seuraavat 2 päivää. Lahjoja en aivan kauheasti saanut, mutta listaan niistä muutaman: satiinipussilakanasetin, sähköhammasharjan, lahjakortteja vaatekauppoihin ja meikkiliikkeeseen. Joulun pyhien jälkeen ajeltiinkin sitten avopuolison kanssa takaisin Rovaniemelle.

Tämän vuoden alkukuukaudet tulevat olemaan todella jännät, sillä paljon tapahtuu. Helmikuussa tanssimme avopuolisoni kanssa Vanhojen tanssit Lapin urheiluopistolla sekä Rovaniemen ammattilukiossa. Paljon on jo harjoiteltu, mutta silti suurinpiirtein puolet asioista vielä hukassa... Kiirettä pukkaa, mutta eiköhän siitäkin kumminkin selvitä!

Toinen ilon asia tässä vuoden vaihteessa on ollut koiranpentu. Päätettiin pitkän mietinnän jälkeen päädyimme tulokseen, että molemmat tahtoo koiranpennun ja sellainen meille on aivan tervetullut. Etsiskelimmekin pitkään meille sopivaa pentua ja sellainen tuolta Oulun seudulta meille löytyi. Tytön nimeksi tulee Halla, ja hän meille kotiutuu helmikuun puolessä välissä. Olemme hommanneet jo suurimman osan tavaroista neidille valmiiksi ja ilolla odotamme häntä saapuvaksi.

Päivittelen taas kun ehdin, toivottavasti mahdollisimman pian! Loppuun laitan vielä piristykseksi kuvan meidän pienestä pallerosta :)

Syksy saapuu

Heippa kaikki lukijani!

 Ajattelin päivitellä taas vaihteeksi tänne blogiinkin kuulumisia! Syysloma häämöttää ja huomenna olisi tarkoitus aloittaa erikoistumisten ensimäinen työharjoittelu Lapin päihdeklinikalla. Odotan sitä jotenkin innolla, mutta toisaalta kauhulla. En nimittäin ole ennen työskennellyt päihde- tai mielenterveysongelmaisten kanssa. Aina voi kumminkin oppia uutta ja kehittää itseänsä. Syyslomasuunnitelmia ei sen kummemmin ole ehtinyt suunnitella, muuta kuin että mennään avopuolisoni vanhempien luoksi muutamaksi päiväksi, ja luultavasti piipahdetaan mökillä viettämässä vähän aikaa luonnon helmassa. Heti syysloman loputtua jatkuukin sitten työharjoittelu, joka on ehtinyt kestää peräti viikon ennen loman alkua. Sitten vähän synkempiin ja surullisempiin tunnelmiin.

 

Tänä päivänä siitä on tasan neljä kuukautta, kun sain sen puhelun ja kuulin sinun lähteneen. Aivan odottamatta, kuin tyhjästä yhtäkkiä se tuttu ja turvallinen ihminen ei ollutkaan enää tavoitettavissa tai lähellä. En voinut vain ymmärtää sitä, että miksi juuri nyt ? Miksi juuri joku minulle erittäin rakas ? Tämä minulle tuttu ja turvallinen ihminen on minun äitini. 

Nyt on kulunut nämä neljä kuukautta aikalailla sumussa. Nämä neljä pitkää kuukautta ovat tuntuneet ikuisuudelta. Neljässä kuukaudessa on joutunut pienin askelin opettelemaan elämää ilman äitiä, vaikka jokainenhan tarvisi äiti loppuelämänsä ajan, vai mitä ? Niinhän sitä sanotaan, että parhaat ja rakkaimmat lähtevät ensin ja me muut tullaan perästä. Toisaalta toivon, että olisin saanut edes muutaman päivän lisää, edes muutaman tunnin jotta olisin ehtinyt sanoa kaikki asiat mitä en aiemmin muka kiireiltäni ehtinyt sanoa. Muuta en voi sanoa, kuin että ikävä on suuri, niin käsittämättömän suuri, että joskus tuntuu että sen alle vain jää ikäänkuin rusertuu, eikä siitä ole paluuta. 

  https://www.youtube.com/watch?v=4n_5vRqjh_s

Kuvassa: Äidin hauta joka on haudattu samaan hautaan siskonsa kanssa.

Äiti 30.06.1960-4.7.2015

Kesälomani

Hei kaikille lukijoille!

Huomasin etten ole kirjoittanut blogiin pitkään aikaan mitään, mutta siihenkin on syynsä. Kesäloman ensimmäinen kuukausi sujui todella hyvin, ei huolen häivää. Heinäkuun alussa kesäloma sai kuitenkin käänteen kun äitini menehtyi kolmen vuoden taistelun jälkeen rintasyöpään. 

Aika on mennyt sitten siitä toipuessa ja asioita järjestellessä.

Muuten loma on oikeastaan mennyt hyvin ja ensi lauantaina on vihdoin ja viimein muutto omaan asuntoon ja kissanpentujen haku kotiin. Töitäkin on jäljellä vielä 5 päivää ja sitten saa vain lomailla vielä muutaman viikon ennen koulun alkua. Suunnitelmissa olisi käydä mökillä kalastamassa ja muuten vain rentoutua rakkaan avopuolison seurassa. Ajokortinkin sain tuossa kesäkuun puolella ja käytiin myös Ikeassa reissu, josta tarttui mukaan vaikka mitä uuteen kotiin. 

Sain varmuuden myös harrastukseni eli ratsastuksen jatkumiselle, kun sain mahdollisuuden puoliylläpitoon, joka varmistuu kylläkin vasta viikon tai parin sisällä. Tosiaan koulukin jatkuu pian ja minulla alkaa sitten ammatillisella puolella erikoistumisjakso jolloin erikoistun mielenterveys- ja päihdetyöhön, juuri sinne minne halusinkin. Lukiossa meno jatkuu samana ja pitäisi alkaa valmistautumaan ensi kevään ylioppilaskirjoituksiin pikkuhiljaa. 

Siinä pikku päivitys kuulumisiin ja kirjoittelen paremmin kun pääsen varsinaiselle "lomalle"!

Summer

Hei kaikki ihanaiset lukijani!

Niin kuin otsikosta voi päätellä, tämänpäiväisen postauksen aiheena on aika pitkälle kesä ja minun omat kesäsuunnitelmat. Kesäkuu on alkanut aikasen vauhdilla ja eipä tässä ole oikeastaan muuta ehtinyt kuin olla töissä. Ainoa vapaa-aika on viikonloppuisin! Viime viikonloppu vierähti Paskanluonnin MM-kisoissa, joista mulla ei valitettavasti ole kuvia.  Se oli uusi, mutta äärimmäisen mielenkiintoinen kokemus! Ehkä sitä vielä joskus uskaltautuu osallistumaan itsekin!

Tämäkin viikko alkoi taas töiden parissa ja töitä on tiedossa koko viikoksi. Viikonlopuksi kaavailtiin pienimuotoista tyttöjen reissua Ylivieskaan, että pääsisi ostelemaan vähän sisustustavaroita ja muuta tarpeellista uuteen asuntoon johon olisi tarkoitus avopuolison kanssa elokuun ensimmäisellä viikolla muuttaa meidän kissapoikien kanssa. Päätettiin myös aloittaa avopuolison kanssa vähän terveellisempi elämä, mikä voi kyllä olla aika haasteellista kesäloman ja grillikauden huomioiden! Tarkoitus olisi lenkkeillä useamman kerran viikon aikana ja katsoa vähän mitä sinne leipäluukkuun laittaa. Tämä viikko ei olisi oikeastaan voinut alkaa yhtään tämän paremmin, sillä avopuolison hakema koulupaikka varmistui tänään joten varma muutto on edessä. 

En ole kauheasti kerennyt mitään sen suurempaa kesälle suunnitella. Tarkoitus olisi käydä ehkä Oulussa shoppailemassa, mikäli Nikon kanssa vapaat täsmää ja rahatilanne antaa sen verran periksi. Tiedossa voi olla myös mukava kylpyläviikonloppu Nallikarissa. 

Kuvailtiin myös tänään Roosan kanssa, jonka blogin löytää osoitteesta www.elamaniminunvareillani-roosa.blogspot.com käykäähän kaikki tsekkaamassa ! Ohessa myös tämän päiväisiä kuvailua! 

Kommentoikaahan kaikki joko facebookissa, askissa tai kikissä blogipostausta ja ehdotelkaa mahdollisia tulevia postausideoita! :) Hyvää kesää kaikille!

Kesä lähestyy

Hei kaikille ihanille lukijoille!

Ajattelin muutamien kyselyjen jälkeen tehdä taas postauksen, kun on meinannut vähän unohtua koko blogin kirjoittaminen. Niin se vain alkaa mullakin 5 päivän päästä hyvin ansaittu kesäloma! Taas on yksi lukukausi takana ja uusi edessä. Syksyllä alkaakin sitten ammattikoulun viimeinen osa-alue eli erikoistumisohjelma. Omakseni valitsin mielenterveys- ja päihdetyön. 

Kaikki odottaa innoissaan lomaa, itse laskin että minulla on kunnialliset 12 päivää lomaa koko kesän aikana, muuten sitä ollaankin sitten koko muu aika töissä, että saa rahaa kokoon elokuun muuttoa varten! Tästä kesästä tulee niin erilainen. Tiedossa on 18-vuotissyntymäpäivä, ajokortin saanti ja vaikka mitä muuta mukavaa. Suurin asia on varmaan se kotoa pois muutto kesän ajaksi. Lähden tosiaan Haapavedelle 343 kilometrin päähän kaikesta tutusta, perheestä ja ystävistä. Vähän kyllä jännittää ja omalla tavallaan pelottaa. Onneksi siellä on toinen "perhe" jo minua odottamassa ja ottamassa enemmän kuin innolla vastaan!

Oikeastaan ei ole mitenkään erityisen paljon kerrottavaa viime ajoista, koska ei ole tapahtunut todellakaan mitään maata mullistavaa. Ainoa mullistava asia todellakin on ensi viikon teoriakoe jota odotan pelolla, mutta toisaalta innolla. Ajokortti on pian askeleen lähempänä! Mitäs suunnitelmia lukijoilla on kesälle ? Onko mitään ehdotuksia seuraavasta postauksesta ? Jättäkää ihmeessä kommenttia tai ottakaa yhteyttä facebookissa! Ihanaa kesänodotusta ja kesälomaa kaikille lomailijoille! Kesällä tosiaan postailen sitten enemmän tänne kun on aikaa!